Kirjavinkki: Elina Pitkäkangas: Naraka
Arvostelin Pitkäkankaan Sangin pari vuotta sitten Onnimanni-lehteen. Sen itsenäisestä jatko-osasta Narakasta en valitettavasti saanut kuitenkaan myytyä arvostelua, joten kirjoitan kirjasta tänne. Aikomukseni oli tehdä se jo paljon aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, hyvä kirjahan ei toki vanhene.
Sangissa kerrotaan hyvin viitteellisesti pahamaineisesta Narakan työleiristä. Nimensä mukaisesti Naraka keskittyy juuri tähän. Ensimmäisestä osasta tuttu Dawei palaa kotiin, mutta tulee jälleen vedetyksi isojen tapahtumien keskiöön kun saa kuulla veljensä olevan Narakassa. Vastoin kaikkien kehotuksia ja varoituksia hän lähtee etsimään veljeään ja tulee samalla kiskotuksi suoraan Rautakapinan ytimeen. Kapinalliset haluavat rakentaa paremman maailman, mutta pyhittääkö hyvä tarkoitus aina keinot?
Pitkäkankaan tyyli on edelleen hurmaava. Vetävä juoni, moniuloitteiset, ristiriitojensa kanssa painiskelevat hahmot ja maailman yksityiskohtaisuus viehättävät aikuislukijaakin. Naraka on monin tavoin Sangia synkempi ja raadollisempi kirja, mutta sellaisenaan se myös lunastaa odotukset kaikille, jotka pitivät Sangista. Maailmaan oli helppo myös palata, vaikka Sangin lukemisesta oli aikaa ja paikoin piti muistella kuka oli kukakin ja mitä kaikkea edellisessä osassa tapahtuikaan.
Luin Sangia aikanaan samalla, kun kirjoitin ja editoin Teräsjäätä, joten kirjasta muodostui sitäkin kautta tärkeä. Voisi myös sanoa, että joitakin vaikutteita saatoin myös imeä etenkin Pitkäkankaan viehättävästä tavasta yhdistää herkkyys, kauneus ja synkkä brutaalius toimivaksi kokonaisuudeksi. Sangissa ihastuin myös Pitkäkankaan tapaan käyttää monenlaisia kieliä maailmassaan ja viittomakieltä yhtenä niiden joukossa. Tämä sama viehättävä monikielisyys löysi tiensä myös Teräsjään maailmaan ja juuri Pitkäkankaan vaikutuksesta päädyin itsekin luomaan maailmaani kielen, joka pohjaa pelkästään eleisiin.
Narakaan tartuin kun Teräsjää oli jo valmis ja kenties tästä syystä lukemisessa oli tiettyä haikeutta. Silti samaan aikaan tuttuun maailmaan palaaminen tuntui kuin olisi nähnyt uudestaan vanhan ystävän. Aion siis seurata Pitkäkankaan tuotantoa jatkossakin.
