Katkelmia Koukosieluista
Näin Hämeen keskiaikafestivaalien jälkimainingeissa on hyvä aika esitellä katkelmia tulevan säeromaanini Koukosielujen alusta. Koukosielut on itsenäistä jatkoa esikoisromaanilleni Teräsjää ja se ilmestyy näillä näkymin lokakuussa. Koukosielut on ensimmäinen säeromaanini, ensisijaisesti aikuisille suunnattu sellainen. Tässä katkelmassa kerrotaan tuonelaisten synnystä.
Kuvituksena kirjan tuleva kansikuva (ilman tekstejä).
**
Kantavanhemmat
Elipä kerran legenda
taru tuonelaisten kantavanhemmasta
Koukomielestä
Pimeänverevässä Pohjolassa
tuonelaiset kuulevat sen ensisatunaan, jotta tuntisivat oman Syntynsä
joka ei tunne Syntyään, tiedä juuriaan
on mieleltään himmi
virvatulien huijattavissa
Tuonelaistarusta on yhtä monta toisintoa kuin kertojiakin
kukaan ei tiedä mikä on todellinen
vai liekö mikään
muinaisajasta ihminen voi tietää kovin vähäisesti.
Ikämieli, Mielihalla ja Koukovalta
Kerrotaan, kerran kauan sitten, kun ihmiskunta oli vielä nuorna
keskinen maailma vasta sikiämässä
alkumeri vasta vuosikymmeniä sitten
muuttunut suolaiseksi meriraukan kyynelistä
pyhien tuonelaeläinten kylkiluista syntyi kolme tietäjää
tuonelaista turjaa, väeltään voimallista
Koukovalta, Ikämieli, Mielihalla
He tunsivat Tuonelan syvimmät salaisuudet
he olivat sielunyhteydessä
Kipinättäreen, kissoista kauneimpaan ja viisaimpaan
ensimmäiseen kolmestatoista
Tuonelasuteen, jonka leuat ulottuivat maasta taivaaseen
Tuonen Akan synnyttämään
Juonikkaaseen, kauniiseen tuonelanaaliin,
jonka turkissa kiehkoivat taivaantulet
Syöjättären sylkäisemään
Vaskiseen tuonelavarikseen, Lemmon lintuun
tulisieluiseen
Tuonelapöllöön, jonka silmäset hievehdettiin kuunpalasista
joka kanteli siivissään koko Tuonelan pimeyttä
Puiden latvoja hipovaan tuonelakarhuun
Hongattaren helmoissa varttuneeseen, jonka turkissa helottivat kaikki taivahan tähtöset
Louhikäärmeeseen, omaa häntäänsä ahmivaan
joka kiertyi koko maailmanpuun ympäri
Tulisiipiseen tuonelakurkeen, joka kykeni kuikistamaan alisen Tuonelan syvyyksiin
Kaikki sairaudet parantavaan Tuonelalepakkoon, joka ei ollut suurensuuri eikä pienen pieni
korvansa olivat pidemmät kuin pisin mies.
Tuonelarottaan, joka sylki suustaan maailmanpuun tuhkaa
jonka häntä ylsi maailman laidalle
Kalmanvalkeaan tuonelajoutseneen, joka kannatteli selässään koko taivaankantta
Kalmattaren synnyttämään
Verenpunaiseen ja mustaan marrashaukeen, Tuonelan mudasta syntyneeseen,
jonka suusta ihmiskunta löysi tulen
Hopeanhohtoiseen tuonelakuikkaan
veden alla lentävään Tuonelan sukeltajaan
Heiltä saivat voimansa, viisautensa ja taitonsa
kaunis, surusilmäinen Mielihalla,
komea, väkivahva Ikämieli ja hurjaluontoinen Koukovalta.
Tuonelasusi
Ikämieli ja Mielihalla
Tuonelan rajavesillä rakastuneet
alkoivat häitään valmistaa
vaan tahtoi Koukovalta myös Ikämielen miehekseen
ei voinut sietää ajatusta soturiveljestään naisen kanssa.
Koukovalta aikoi estää häät
kutsui vahvan väen avukseen, tuekseen ja turvakseen
tuossa työssä työlähässä, tuskassa kovassa
mustan tuonelasuden
Ajoi Koukovalta hääparin karkuun,
kauas raukoille rajoille
poloiseen Pohjolaan
pimeään ja kylmään maahan
maailman reunalle
Koukovalta heitä seurasi tuonelasutensa selässä
hänen jalanjäljissään syntyivät
kaikki Pohjolan suot, joiden uumenista kulki reitti Tuonelaan
katkerista raivonkyynelistään syntyi
ensimmäiset Pohjolan keijukaiset
koukottelevat, ikimäntyjen pituiset suoperkeleet
Vaan ajoi väkevä Ikämieli tuonelasuden takaisin Tuonelaan
kahlitsi kiinni luiseen porttiin henkäyksen ohuella ketjulla, itse Ilmarisen takomalla.
Kilpalaulanta
Kaukana synkässä Pohjolassa, missä Tuonelan rajat ovat lähellä
käytiin tahtojen taistelu
kolme suurta tietäjää nostivat luontonsa lovesta
Alkoi suuri kilpalaulanta, jonka voimasta maa järähteli
taivaaseen aukesi reikiä
tunturit itkivät verta
meret kiehuivat
Tuli taivaasta suuri kivisade
murskasi kaikki kolme alleen
he jäivät vangiksi Tuonelan ikijäähän
kaikki luut murskana
veret toisiinsa sekoittuen.
Tuhannen tuhatta vuotta kului
aikakaudet muuttivat heidät tuntureiksi
joita Tuonenmiekoiksi alettiin nimittää.
Tietäjien aika unohtui
alkoi ihmisten aika.
Koukomieli
Kerran tapahtui mahdoton;
Kipinätär, Hiiden tulinen kissa, hajotti Tuonelan ikijään
ja kolmen voimallisen tietäjän ruumiinkappaleet
yhtyivät yhdeksi,
mieheksi ja naiseksi, eikä kummaksikaan
itsensä kanssa lisääntyväksi
Koukomieleksi
Kohosi Koukomieli ikijäästä
jatkoi pitkään eloaan,
pani päivät pääksytysten
lisääntyi, eli ja kuoli
ikijäästä selvinneenä.
